Kävelyblogi

Lähdin kävelemään kello 9.13. Kävelin postitalon ohi ja postitalon jälkeisestä alikulkutunnelista pyörätielle. Alikulkutunnelin jälkeen käännyin oikealle. Lehtikadulla pysähdyin tutkimaan Vähälän talon ja terminaalin purkujätteitä. Yhteen Betonirumpuun oli kirjoitettu fluorisoivalla oranssilla spray-maalilla "betoni". Toiseen oli maalattu ”BET 2”. Muihin oli maalattu vain oranssi piste. Joihinkin lohkareisiin oli maalattu fluorisoivalla myrkynvihreällä numeroita ja yhteen lohkareeseen "X". Käännyin vasemmalle Vierustielle. Sinivalkoruutuinen patja oli samassa paikassa kuin kaksi viikkoa sitten. Nainen kantoi Ikean kasseissa tavaraa Vintikkiin. Vintikin lämpömittari näytti kuutta astetta. Käännyin Varastotielle. Kirppiksen jälkeen bongasin lava-auton hyttiosan, josta puuttui keula. Romu oli sijoitettu putkikasojen viereen jättömaalle. Varastotieltä käännyin vasemmalle Lampelankadulle, ja Lampelankadulta oikealle Aittatielle. Kävelin Aittatien päätyyn saakka. Rakennus...

Lähdin kävelemään siinä puoli kymmenen pintaan. Vein ensin roskat. Kävelin rautatieaseman pysäköintialueen halki roskikselle, joka sijaitsee autojen lastauslaiturin vieressä.  Rautatieasema oli hiljainen. Raiteilla ei ollut yhtään vaunua eikä asemalla näkynyt ainuttakaan ihmistä. Ylitin raiteet ripeästi. Kävelin Mehiläisen takaa raiteita pitkin tavara-aseman taakse. Tavara-aseman taka-alue oli täynnä lunta. Yöpakkasesta johtuen hanki kantoi ja saatoin kiivetä lumivallin yli tavara-aseman takaosan lastauslaiturille. Lunta meni kenkiin onneksi vain vähän. Nojasin graffitien peittämään seinään ja pudistelin lumia sukista ja kengistä.   Lähdin ensimmäistä kertaa tälle keväälle liikkeelle lenkkikengillä, koska tiet ovat jo pääosin sulia. Askeleeni veivät kuitenkin lumivalleille. Kävelin tavara-aseman edustalle rakennuksen reunustoja pitkin. Jatkoin Aittatien päätyyn, jossa otin kuvia hylätystä Citroenista. Auton päällä vielä viikko sitten komeillut patjamainen lumimuodostuma oli su...

Lähdin kävelemään puoli kymmeneltä. Kiertelin ja kaartelin rautatieaseman pysäköintialueella. En osannut päättää mihin suuntaan lähtisin. Annoin jalkojeni päättää. Ne veivät kohti postitaloa. Eilen sulanut sohjo oli umpijäässä. Rautatieaseman pysäköintialue ja pyörätiet olivat melko vaikeita kävellä. Välillä oli jäisiä muhkuroita ja välillä aivan peilipintaista jäätä.   Varastotiellä tuli kuuma. Riisuin verkkatakin kävelyhaalarin alta Lampelankadun risteyksessä. Sitten kävelin Aittatien päätyyn. Otin kuvia hylätystä Citroenista. Kävelin Prismalle vievän sillan alle. Havaitsin moottorikelkkauran. Se meni korkean lumivallin yli. Kävelin uraa pitkin läheiselle pyörätielle saakka. Jatkoin Suosiolantietä aina Lampelankadulle saakka. Ohitin tyhjennetyn Kodin Terran, jonka pihalla oli kuorma-auto, pakettiauto ja henkilöauto. Käännyin vasemmalle. Ohitin Prisman. Käännyin liikennevaloista vasemmalle Oijustielle.   Kävelyn aikana mietiskelin Lauri Anttilan näkemystä kävelemisestä veisto...

Lähdin aamulla viisi yli yhdeksän kävelemään rautatieaseman pihoja pitkin kohti veturitalleja. Kun olin ylittänyt Prismalle vievän sillan käännyin oikealle Suosiolankujalle vievälle pyörätien pätkälle. Poukamassa vallitsi outo rauha ja tyyneys. Autojen melu ei kuulunut eikä tuuli tuntunut. Pyörätie oli aurattu varhain aamulla, mutta aurattu pinta oli peittynyt uuteen lumeen. Käännyin Suosiolankujalta vasemmalle Suosiolankadulle. Ylitin Oijustien ja kävelin Aittatien risteykseen ja siitä vasemmalle Aittatien päätyyn. (Aittatie jatkuu Suosiolankadun risteyksestä suoraan Suosiolankatuna ja sen jälkeen nimeämättömänä hiekkatienä.) Otin pari valokuvaa lumikasasta, jonka alla on hylätty Citroen Xsara. Juna huristeli raiteilla kohti Muurolaa. Käveleminen alkoi kuitenkin tuntua tukalalta heti alkumatkasta. Olin pukenut liikaa vaatteita ylleni. Myös aurinko häikäisi. Ennen yhdeksää pyrytti niin sankasti, että oletin pärjääväni ilman aurinkolaseja.  Mietin missä vähentäisin vaatteita. Ajatte...

Lähdin kävelemään ennen aamukymmentä junaradan viertä pitkin kohti Mäntyvaaraa. Kuuntelin kävellessäni lumen narskumista kenkieni alla. Vanha dieselveturi oli käynnissä lähellä veturitalleja. En nähnyt istuiko kuljettaja veturissa. Veturin moottorin ääni oli voimakas. Tukkilanssilla lastattiin puita. Männyn pihka tuoksui kireässä pakkasilmassa. Ylitin radan Prismalle vievän sillan alta. Katselin Aittatien päädyssä matalan rakennuksen ikkunoita. Yhdessä ikkunoista on edelleen Kaamos Kahvipaahtimon teippaukset. Paahtimo ei ole toiminut rakennuksessa vuosiin ja yrittäjä on sittemmin lopettanut toimintansa. Toisessa ikkunassa on jo haalistunut mustalla tussilla kirjoitettu ilmoitus, jonka mukaan autotalli olisi vuokrattavana. Käännyin Aittatieltä vasemmalle Lampelankadulle ja Lampelankadulta oikealle Varastotielle. Tutkailin hetken aikaa lumen peittämiä autonromuja. Sitten kävelin Minimanille vievää lastaustietä pitkin Varastotien kirppiksen taakse. Bongasin kirppiksen takaseinustalta Scot...

Lähdin eilen siinä puolen päivän jälkeen kävelemään Petri Kaverman kanssa kohti Lampelan aluetta. Lähdimme liikkeelle Rovaniemen rautatieasemalta. Petri dokumentoi kävelyäni Hybrideaan, joka on Suur-Helsingin alueella toimiva kaupunkitaideprojekti. Nyt Hybridea teki visiitin Rovaniemelle.  http://www.hybridea.net   Kävelimme VR:n hylättyjen puutalojen ohi. Esittelin Petrille viime vuotisia VR:n puistoalueen siivousjäämiä. Multa-, lehti- ja oksakasoja, joista pursusi jo tuoretta vihreää kasvustoa, sekä lehti- ja oksajätteitä täysissä jätesäkeissä, joiden päälle oli putoillut jo tämän syksyn lehtiä. Kerroin Petrille myös löytämistäni imureista.   Ylitimme raiteet Prismalle vievän sillan alta. Sillan alla oli runsaasti roskia.   Aittatien päässä oli hylätty henkilöauto.    Esittelin Petrille jo sammaloituneen patjan, sohvan, jonka läpi kasvoi horsmaa ja toimistotuolin. Vasta nyt havaitsin että patjassa oli tähtikuviointi.   Kävelimme Varastotielle, jossa ...

Lähdin aamulla kävelemään Rovaniemen rautatieasemalta VR:n pihoja pitkin kohti Korkalovaaraa. Radalla oli kaksi henkilöä töissä. Junat eivät liikkuneet. Ylitin radan Prismalle vievän sillan alta. Sillan alla oli roskaista.   Aittatiellä musta koira huomasi minut ja haukkui kunnes lakkasin kiinnostamasta. Katseeni kiinnittyi tien varressa lojuviin roskiin. Paikansin kaksi tölkkiä, mutta en poiminut niitä mukaani. Etsin katseellani muovipusseja. Jos olisin sellaisen löytänyt olisin palannut takaisin ja ottanut tölkit mukaani.   Aittatiellä tunsin kipua vasemman polven oikeassa ulkosyrjässä. Se kipeytyi jo alkukesästä lenkillä.   Varastotiellä katsoin ja kuvasin askeliani ja havaitsin tiellä lasimurskaa ja rakennusjätteen rippeitä. Käännyin Metrotukun pihan poikki takaisin Aittatielle, jossa katselin entistä Lampelan kommuunin tonttia, josta pihavajakin oli nyt purettu. Alue oli aidattu, pohjatyöt oli tehty ja maa oli tasoitettu uutta kerrostaloa varten. Kävelin eteenpäin Ai...

Kokeellista piirustusta edustava Nicole Lenzi postasi kuvia piirustuksistani ja palasia ajatuksistani blogiinsa:  https://expandeddrawingpractices.blogspot.com/2022/02/kalle-lampela-research-of-not-known.html

Lähdin maanantaisena syysaamuna kohti Lampelaa  vähän yhdeksän jälkeen. Kävelin vanhan postitalon ohi ja alikulkutunnelin ali, kunnes saavuin Lehtikadun ja Lampelankadun liikenneympyrälle. Katselin uutta Mehiläisen sairaalaa ja tavara-aseman raunioita sen vieressä. Pulut lentelivät tavara-aseman yllä ja pujahtelivat kattoaukosta sisään.     Käännyin Lampelankadulta vasemmalle Varastotielle. Varastotien päätyyn oli kasattu runsaasti hiekkaa. Vanha ja harmaa työmaakoppi erottui vielä kasvillisuuden seasta. Aittatielle – Vierustien risteyksen ja liikenneympyrän väliselle pätkälle – oli kesän aikana vedetty uusi asfalttipinta.                                                                             Kävelin Aittatietä pitkin länteen päin aina rautatiekiskoille saakka. Rautatien ylit...

Lähdin kävelemään ennen yhdeksää rautatieaseman työhuoneeltani kohti VR:n terminaalialueella sijaitsevaa tukkilanssia, jonne on varastoitu seitsemän eduskuntatalon verran puuta. Kävelin hylättyjen puutalojen ohitse radan vartta pitkin. Katselin hetken veturitalleja. Yksityisalueesta ja kameravalvonnasta viestivät kyltit olivat edelleen paikoillaan, mutta mitään muutoksia tai kunnostustöitä en havainnut. (Havaitsin kyltit talleilla ensimmäisen kerran viime kesänä.) Lansseilla minua odotti miellyttävä sahatun puun ja männynpihkan tuoksu. Kävelin mukavassa tuoksussa ja keväisessä viileydessä täydellisessä yksinäisyydessä. Alueella liikkuminen on kielletty, mutta rautatieaseman suunnasta väylä terminaalille on auki. Lastaajatkaan eivät olleet paikalla. Oikealla puolellani oli silmänkantamattomiin jatkuva seitsemän metriä korkea mäntytukeista koostuva seinä. Vasemmalla puolellani kulkivat ratakiskot ja niiden vieressä oli koivutukkiseinämä. Tosin kaikki puut eivät olleet tukkeja, korkeintaa...

Lähdin kävelemään keskiviikkoaamuna Rovaniemen rautatieasemalta lännen suuntaan. Kolme viikkoa sitten havaitsemani ostoskärry oli yhä niillä sijoillaan.  Laskin kävellessäni, että Ratakadun varrella on kaikkiaan yhdeksän VR:n käytössä ollutta, nyt täysin hylättyä ja vartioimatonta rakennusta. Yksi näistä on sauna, jonka ovi on avoinna. Kolme asuinrakennusta vastaa kooltaan suuria maalaistaloja. Yksi niistä toimi aikoinaan väliaikaisena rautatieasemana ja sittemmin asemapäällikön talona. Rakennukset on rakennettu 1940-50-lukujen aikana. Yhden varastorakennuksen seinustalle on koottu kaapelikeloja ja erilaista jätettä. Koivut, männyt ja pihlajat kasvavat jätteiden läpi. Kurkottavat kohti taivasta. Havaitsin rojun joukosta vanhan Hitachin imurin. Kävelin Oijustien siltaa pitkin kohti Prismaa ja käännyin Suosiolankadulle. Suosiolankadulta käännyin taas oikealle Aittatielle. Ihailin kuplahallin betoniperustuksessa kasvavia muhkeita sammalia.  Lampelankadun varteen istutetuista nelj...

Laitoin taas jalkaa toisen eteen.  Kello oli siinä yhdeksän pintaan aamulla, kun puin sinisen haalarini päälle ja nostin repun selkääni. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella.  Kun olin kävellyt kolme minuuttia Rovaniemen rautatieasemalta länteen päin bongasin Ratakadun pienen pysäköintialueen reunasta K-Supermarketin ostoskärryt. Siinä ne kököttivät kuusirivistön katveessa. Kärryjen kyydissä oli ruskeiksi kuivuneita lehtiä. Punainen lastenistuinlippa oli ajan ja kuran tummentama.   Jatkoin kävelemistä. Käännyin Ratakadulta vasempaan Oijustielle. Katselin sillalta itään ja länteen. Idässä näkyi tavara-aseman pääty ja lännessä veturitallit. Käännyin Oijustieltä oikeaan Suosiolantielle. Katselin hylättyjen sohvakalusteiden läjää Suosiolantien vihreän rivitalon pihapiirissä.   Jatkoin kävelemistä. En ajatellut mitään. Pistin vain merkille tienpientareilla lojuvia muoviroskia. Käveleminen soljui meditatiivisesti ohiajavien autojen pakokaasuista ja hurinoista huolim...

Kävelin perjantaiaamuna rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin postitalon suuntaan. Ennen alikulkutunnelia erotin ilmasta sahatun puun tuoksua. En kuitenkaan kyennyt keksimään mistä tuoksu leijaili nenääni. Pian tuoksu vaihtui teollisten pesuaineiden ja jäteöljyjen hajuiksi Minimanin ja Varastotien tienoilla.    Minimanin pysäköintialueen asfalttipinta oli puhdistettu hiekoitussorasta.   Katselin hetken aikaa Varastotien harmaantunutta työmaaparakkia ja romuläjiä sen liepeillä. Väkevä homeen haju tulvahti sieraimiini.    Varis tepasteli koko jättömaan peittävän vesilammikon reunalla.   Kirppiksen kohdalla huomasin, että edellisellä kävelykerralla paikantamani lavapösö oli viety pois. Tilalla oli imuri.     Käännyin Varastotieltä Vierustielle ja jatkoin kohti Teollisuuskylää. Kävelin toisin sanoen Lampelan alueen eteläreunaa pitkin Prisman risteykseen saakka. Sitten kuljin Oijustietä pitkin aina Ratakadulle saakka.     Tuuli kuljetti ...

Aprillipäivän aamuna ennen kymmentä kävelin Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin Ratakatua itään. Alikulkutunnelin jälkeen haistoin sillalla palaneen raudan pistävän hajun.   Kun olin kävellyt tovin pitkin kuivia, hiekoitussoralla kuorrutettuja pyöräteitä, katsoin kelloa puhelimesta ja havaitsin, että itäkautta rautatieasemalta pääsee Lampelan alueelle vähän yli kymmenessä minuutissa. Vintikille käveleminen vei neljätoista minuuttia.   Vintikin seinässä mainostettiin kaupungin suurinta korvapuustia. Kävelin mainoksen ohi ja käännyin Vierustieltä Varastotielle. Otin kuvan punatiilisestä hallista, jonka päätyseinässä näkyi vielä jo ajat sitten puretun rakennuksen seinätiilet. Hallin ja Vintikkirakennuskompleksin väliin oli kasattu kontteja, teräsaitoja ja muita massiivisia kulkuesteitä.    Lumi oli jatkanut sulamistaan autonraatojen ympäriltä. Otin kuvan autonromusta kirppisrakennuksen kulmalla. Toiselle puolelle tietä oli heitetty lava-auto, jonka tun...

Kävelin torstaina 25.3.2021 Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Linnuntietä Lampela on rautatieasemalta parin sadan metrin päässä, mutta alikulkutunnelia tai siltaa ei ole, joten on kierrettävä joko rautatieaseman länsi- tai itäpuolelta. Kävelin länteen päin Ratakatua pitkin. Käveltyäni useamman minuutin ylitin Ratakadun suojatietä pitkin Santamäen puolelle. Kun kävelin pyörätietä kohti liikennevaloja mietin, että tie vie yhä vain kauemmas Lampelasta. Ylitin Korkalovaarantien ja kävelin raiteet ylittävää siltaa kohti Eteläkeskusta. Katsoin kelloa ja totesin, että tätä tietä Lampelaan pääsee rautatieasemalta viidessätoista minuutissa. Saavuin Suosiolantien, Oijustien ja Suosiolankadun risteykseen. Ylitin Oijustien Suosiolankadun puolelle. Suosiolankatu kaartuu ja päättyy Aittatiehen. Käännyin oikealle. Mitä pidemmälle Aittatietä pääsin, en voinut olla pistämättä merkille, kuinka karmeassa kunnossa tie oli. Ehjää asfalttia ei juuri näkynyt enää tien pinnassa. Jalankulkijoille ...

Kävelin keskiviikkona 24.3.2021 Rovaniemen rautatieaseman pysäköintialueella tunnin. Puin ylleni sinisen haalarin, harmaan pipon ja aurinkolasit. Laitoin jalkoihini Sievin turvakengät ja nostin selkääni repun, jonka sisällä oli laatikko ja siinä langasta roikkuva tussi paperin yllä. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti, mutta meni välillä pilveen. Parkkipaikka oli loskainen. Loskan seassa oli runsaasti hiekoitussoraa. Vesi solisi ja lumikasassa sulava lumi kahisi tipahdelleessaan. Sembramäntyjen katveessa tuuli kylmästi. Asemaravintolan ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin, että ravintola on suljettu 15.3. alkaen koskien myös take away -myyntiä. Kävelin yhden ja kahden kieppeillä, tarkkaan ottaen aikavälillä 13.20–14.20. Pysäköintialue oli hiljainen. Kiersin pysäköintialuetta reunoja myöten. Kävelin rautatieaseman edestä – Ratakadun puolelta – itään, käännyin kohti kiskoja, jonka jälkeen taas itään ja siitä sitten vasempaan. Ja tämän jälkeen taas vasempaan kohti länttä ja pysäköintialueen p...