Kävelyblogi

Lähdin kävelemään ennen yhdeksää rautatieaseman työhuoneeltani kohti VR:n terminaalialueella sijaitsevaa tukkilanssia, jonne on varastoitu seitsemän eduskuntatalon verran puuta. Kävelin hylättyjen puutalojen ohitse radan vartta pitkin. Katselin hetken veturitalleja. Yksityisalueesta ja kameravalvonnasta viestivät kyltit olivat edelleen paikoillaan, mutta mitään muutoksia tai kunnostustöitä en havainnut. (Havaitsin kyltit talleilla ensimmäisen kerran viime kesänä.) Lansseilla minua odotti miellyttävä sahatun puun ja männynpihkan tuoksu. Kävelin mukavassa tuoksussa ja keväisessä viileydessä täydellisessä yksinäisyydessä. Alueella liikkuminen on kielletty, mutta rautatieaseman suunnasta väylä terminaalille on auki. Lastaajatkaan eivät olleet paikalla. Oikealla puolellani oli silmänkantamattomiin jatkuva seitsemän metriä korkea mäntytukeista koostuva seinä. Vasemmalla puolellani kulkivat ratakiskot ja niiden vieressä oli koivutukkiseinämä. Tosin kaikki puut eivät olleet tukkeja, korkeintaa

Lähdin kävelemään keskiviikkoaamuna Rovaniemen rautatieasemalta lännen suuntaan. Kolme viikkoa sitten havaitsemani ostoskärry oli yhä niillä sijoillaan.  Laskin kävellessäni, että Ratakadun varrella on kaikkiaan yhdeksän VR:n käytössä ollutta, nyt täysin hylättyä ja vartioimatonta rakennusta. Yksi näistä on sauna, jonka ovi on avoinna. Kolme asuinrakennusta vastaa kooltaan suuria maalaistaloja. Yksi niistä toimi aikoinaan väliaikaisena rautatieasemana ja sittemmin asemapäällikön talona. Rakennukset on rakennettu 1940-50-lukujen aikana. Yhden varastorakennuksen seinustalle on koottu kaapelikeloja ja erilaista jätettä. Koivut, männyt ja pihlajat kasvavat jätteiden läpi. Kurkottavat kohti taivasta. Havaitsin rojun joukosta vanhan Hitachin imurin. Kävelin Oijustien siltaa pitkin kohti Prismaa ja käännyin Suosiolankadulle. Suosiolankadulta käännyin taas oikealle Aittatielle. Ihailin kuplahallin betoniperustuksessa kasvavia muhkeita sammalia.  Lampelankadun varteen istutetuista neljästäkymme

Laitoin taas jalkaa toisen eteen.  Kello oli siinä yhdeksän pintaan aamulla, kun puin sinisen haalarini päälle ja nostin repun selkääni. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella.  Kun olin kävellyt kolme minuuttia Rovaniemen rautatieasemalta länteen päin bongasin Ratakadun pienen pysäköintialueen reunasta K-Supermarketin ostoskärryt. Siinä ne kököttivät kuusirivistön katveessa. Kärryjen kyydissä oli ruskeiksi kuivuneita lehtiä. Punainen lastenistuinlippa oli ajan ja kuran tummentama.   Jatkoin kävelemistä. Käännyin Ratakadulta vasempaan Oijustielle. Katselin sillalta itään ja länteen. Idässä näkyi tavara-aseman pääty ja lännessä veturitallit. Käännyin Oijustieltä oikeaan Suosiolantielle. Katselin hylättyjen sohvakalusteiden läjää Suosiolantien vihreän rivitalon pihapiirissä.   Jatkoin kävelemistä. En ajatellut mitään. Pistin vain merkille tienpientareilla lojuvia muoviroskia. Käveleminen soljui meditatiivisesti ohiajavien autojen pakokaasuista ja hurinoista huolimatta.    Suosiolant