Kävelyblogi

Kävelin perjantaiaamuna rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin postitalon suuntaan. Ennen alikulkutunnelia erotin ilmasta sahatun puun tuoksua. En kuitenkaan kyennyt keksimään mistä tuoksu leijaili nenääni. Pian tuoksu vaihtui teollisten pesuaineiden ja jäteöljyjen hajuiksi Minimanin ja Varastotien tienoilla.    Minimanin pysäköintialueen asfalttipinta oli puhdistettu hiekoitussorasta.   Katselin hetken aikaa Varastotien harmaantunutta työmaaparakkia ja romuläjiä sen liepeillä. Väkevä homeen haju tulvahti sieraimiini.    Varis tepasteli koko jättömaan peittävän vesilammikon reunalla.   Kirppiksen kohdalla huomasin, että edellisellä kävelykerralla paikantamani lavapösö oli viety pois. Tilalla oli imuri.     Käännyin Varastotieltä Vierustielle ja jatkoin kohti Teollisuuskylää. Kävelin toisin sanoen Lampelan alueen eteläreunaa pitkin Prisman risteykseen saakka. Sitten kuljin Oijustietä pitkin aina Ratakadulle saakka.     Tuuli kuljetti hiekkapölyä.    Teiden reunat olivat kuraiset ja

Aprillipäivän aamuna ennen kymmentä kävelin Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin Ratakatua itään. Alikulkutunnelin jälkeen haistoin sillalla palaneen raudan pistävän hajun.   Kun olin kävellyt tovin pitkin kuivia, hiekoitussoralla kuorrutettuja pyöräteitä, katsoin kelloa puhelimesta ja havaitsin, että itäkautta rautatieasemalta pääsee Lampelan alueelle vähän yli kymmenessä minuutissa. Vintikille käveleminen vei neljätoista minuuttia.   Vintikin seinässä mainostettiin kaupungin suurinta korvapuustia. Kävelin mainoksen ohi ja käännyin Vierustieltä Varastotielle. Otin kuvan punatiilisestä hallista, jonka päätyseinässä näkyi vielä jo ajat sitten puretun rakennuksen seinätiilet. Hallin ja Vintikkirakennuskompleksin väliin oli kasattu kontteja, teräsaitoja ja muita massiivisia kulkuesteitä.    Lumi oli jatkanut sulamistaan autonraatojen ympäriltä. Otin kuvan autonromusta kirppisrakennuksen kulmalla. Toiselle puolelle tietä oli heitetty lava-auto, jonka tunnistin Peugeotiksi.