Aamukävely Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle

Aprillipäivän aamuna ennen kymmentä kävelin Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin Ratakatua itään. Alikulkutunnelin jälkeen haistoin sillalla palaneen raudan pistävän hajun. 

Kun olin kävellyt tovin pitkin kuivia, hiekoitussoralla kuorrutettuja pyöräteitä, katsoin kelloa puhelimesta ja havaitsin, että itäkautta rautatieasemalta pääsee Lampelan alueelle vähän yli kymmenessä minuutissa. Vintikille käveleminen vei neljätoista minuuttia.

 

Vintikin seinässä mainostettiin kaupungin suurinta korvapuustia. Kävelin mainoksen ohi ja käännyin Vierustieltä Varastotielle. Otin kuvan punatiilisestä hallista, jonka päätyseinässä näkyi vielä jo ajat sitten puretun rakennuksen seinätiilet. Hallin ja Vintikkirakennuskompleksin väliin oli kasattu kontteja, teräsaitoja ja muita massiivisia kulkuesteitä. 

 

Lumi oli jatkanut sulamistaan autonraatojen ympäriltä. Otin kuvan autonromusta kirppisrakennuksen kulmalla. Toiselle puolelle tietä oli heitetty lava-auto, jonka tunnistin Peugeotiksi. Viime viikkoinen romu oli poissa ja Pösö makasi nyt sen tilalla. Kaksi miestä oransseissa työasuissaan puuhaili autonromujen kanssa Varastotien kirppiksen kuoppaisella pysäköintialueella. Toinen heistä virtsasi hankeen. 

 

Käännyin Varastotieltä Lampelankadulle etelän suuntaan. Ja sitten itään Aittatielle. Katselin asfalttia ja tuumailin, että ei se ehkä sittenkään ole niin rikki kuin viimeksi kuvailin. Halkeillut se toki oli kauttaaltaan, mutta kuoppia ei kuitenkaan ollut ihan joka paikassa.

 

Väistelin autoja ja käännyin Vierustielle. Kävelin pohjoiseen päin ohi Vintikin aina Lehtikadun liikenneympyrän luo. Jatkoin Minimanin ja tavara-aseman suuntaan. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta tuuli oli pureva ja kylmä. Tuulen mukana kulkeutuva hiekka ja pöly narskuivat hampaissa. Kiersin Lampelankadun kautta Varastotielle. Oikaisin Varastotien kirppiksen ja punatiilisen hallin välistä Minimanin pysäköintialueelle. Katselin hetken Minimanin uutuuttaan kiilteleviä tummanharmaita peltiseiniä ja sileää parkkipaikan asfalttia. Pistin myös merkille uudet muoviset ostoskärryt niille varatussa katoksessa. Näitä havaintoja rikkaampana jatkoin Lehtikadun liikenneympyrän luo ja siitä samaa reittiä takaisin kuin olin tullutkin.

 

Asemaravintola oli avannut ovensa. Oven lasiin kiinnitetyssä lapussa kehotettiin käyttämään kasvomaskia ravintolan tiloissa.