Kävelyblogi

Kokeellista piirustusta edustava Nicole Lenzi postasi kuvia piirustuksistani ja palasia ajatuksistani blogiinsa:  https://expandeddrawingpractices.blogspot.com/2022/02/kalle-lampela-research-of-not-known.html

Lähdin maanantaisena syysaamuna kohti Lampelaa  vähän yhdeksän jälkeen. Kävelin vanhan postitalon ohi ja alikulkutunnelin ali, kunnes saavuin Lehtikadun ja Lampelankadun liikenneympyrälle. Katselin uutta Mehiläisen sairaalaa ja tavara-aseman raunioita sen vieressä. Pulut lentelivät tavara-aseman yllä ja pujahtelivat kattoaukosta sisään.     Käännyin Lampelankadulta vasemmalle Varastotielle. Varastotien päätyyn oli kasattu runsaasti hiekkaa. Vanha ja harmaa työmaakoppi erottui vielä kasvillisuuden seasta. Aittatielle – Vierustien risteyksen ja liikenneympyrän väliselle pätkälle – oli kesän aikana vedetty uusi asfalttipinta.                                                                             Kävelin Aittatietä pitkin länteen päin aina rautatiekiskoille saakka. Rautatien ylit...

Lähdin kävelemään ennen yhdeksää rautatieaseman työhuoneeltani kohti VR:n terminaalialueella sijaitsevaa tukkilanssia, jonne on varastoitu seitsemän eduskuntatalon verran puuta. Kävelin hylättyjen puutalojen ohitse radan vartta pitkin. Katselin hetken veturitalleja. Yksityisalueesta ja kameravalvonnasta viestivät kyltit olivat edelleen paikoillaan, mutta mitään muutoksia tai kunnostustöitä en havainnut. (Havaitsin kyltit talleilla ensimmäisen kerran viime kesänä.) Lansseilla minua odotti miellyttävä sahatun puun ja männynpihkan tuoksu. Kävelin mukavassa tuoksussa ja keväisessä viileydessä täydellisessä yksinäisyydessä. Alueella liikkuminen on kielletty, mutta rautatieaseman suunnasta väylä terminaalille on auki. Lastaajatkaan eivät olleet paikalla. Oikealla puolellani oli silmänkantamattomiin jatkuva seitsemän metriä korkea mäntytukeista koostuva seinä. Vasemmalla puolellani kulkivat ratakiskot ja niiden vieressä oli koivutukkiseinämä. Tosin kaikki puut eivät olleet tukkeja, korkeintaa...

Lähdin kävelemään keskiviikkoaamuna Rovaniemen rautatieasemalta lännen suuntaan. Kolme viikkoa sitten havaitsemani ostoskärry oli yhä niillä sijoillaan.  Laskin kävellessäni, että Ratakadun varrella on kaikkiaan yhdeksän VR:n käytössä ollutta, nyt täysin hylättyä ja vartioimatonta rakennusta. Yksi näistä on sauna, jonka ovi on avoinna. Kolme asuinrakennusta vastaa kooltaan suuria maalaistaloja. Yksi niistä toimi aikoinaan väliaikaisena rautatieasemana ja sittemmin asemapäällikön talona. Rakennukset on rakennettu 1940-50-lukujen aikana. Yhden varastorakennuksen seinustalle on koottu kaapelikeloja ja erilaista jätettä. Koivut, männyt ja pihlajat kasvavat jätteiden läpi. Kurkottavat kohti taivasta. Havaitsin rojun joukosta vanhan Hitachin imurin. Kävelin Oijustien siltaa pitkin kohti Prismaa ja käännyin Suosiolankadulle. Suosiolankadulta käännyin taas oikealle Aittatielle. Ihailin kuplahallin betoniperustuksessa kasvavia muhkeita sammalia.  Lampelankadun varteen istutetuista nelj...

Laitoin taas jalkaa toisen eteen.  Kello oli siinä yhdeksän pintaan aamulla, kun puin sinisen haalarini päälle ja nostin repun selkääni. Lämpötila oli pari astetta plussan puolella.  Kun olin kävellyt kolme minuuttia Rovaniemen rautatieasemalta länteen päin bongasin Ratakadun pienen pysäköintialueen reunasta K-Supermarketin ostoskärryt. Siinä ne kököttivät kuusirivistön katveessa. Kärryjen kyydissä oli ruskeiksi kuivuneita lehtiä. Punainen lastenistuinlippa oli ajan ja kuran tummentama.   Jatkoin kävelemistä. Käännyin Ratakadulta vasempaan Oijustielle. Katselin sillalta itään ja länteen. Idässä näkyi tavara-aseman pääty ja lännessä veturitallit. Käännyin Oijustieltä oikeaan Suosiolantielle. Katselin hylättyjen sohvakalusteiden läjää Suosiolantien vihreän rivitalon pihapiirissä.   Jatkoin kävelemistä. En ajatellut mitään. Pistin vain merkille tienpientareilla lojuvia muoviroskia. Käveleminen soljui meditatiivisesti ohiajavien autojen pakokaasuista ja hurinoista huolim...

Kävelin perjantaiaamuna rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin postitalon suuntaan. Ennen alikulkutunnelia erotin ilmasta sahatun puun tuoksua. En kuitenkaan kyennyt keksimään mistä tuoksu leijaili nenääni. Pian tuoksu vaihtui teollisten pesuaineiden ja jäteöljyjen hajuiksi Minimanin ja Varastotien tienoilla.    Minimanin pysäköintialueen asfalttipinta oli puhdistettu hiekoitussorasta.   Katselin hetken aikaa Varastotien harmaantunutta työmaaparakkia ja romuläjiä sen liepeillä. Väkevä homeen haju tulvahti sieraimiini.    Varis tepasteli koko jättömaan peittävän vesilammikon reunalla.   Kirppiksen kohdalla huomasin, että edellisellä kävelykerralla paikantamani lavapösö oli viety pois. Tilalla oli imuri.     Käännyin Varastotieltä Vierustielle ja jatkoin kohti Teollisuuskylää. Kävelin toisin sanoen Lampelan alueen eteläreunaa pitkin Prisman risteykseen saakka. Sitten kuljin Oijustietä pitkin aina Ratakadulle saakka.     Tuuli kuljetti ...

Aprillipäivän aamuna ennen kymmentä kävelin Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin Ratakatua itään. Alikulkutunnelin jälkeen haistoin sillalla palaneen raudan pistävän hajun.   Kun olin kävellyt tovin pitkin kuivia, hiekoitussoralla kuorrutettuja pyöräteitä, katsoin kelloa puhelimesta ja havaitsin, että itäkautta rautatieasemalta pääsee Lampelan alueelle vähän yli kymmenessä minuutissa. Vintikille käveleminen vei neljätoista minuuttia.   Vintikin seinässä mainostettiin kaupungin suurinta korvapuustia. Kävelin mainoksen ohi ja käännyin Vierustieltä Varastotielle. Otin kuvan punatiilisestä hallista, jonka päätyseinässä näkyi vielä jo ajat sitten puretun rakennuksen seinätiilet. Hallin ja Vintikkirakennuskompleksin väliin oli kasattu kontteja, teräsaitoja ja muita massiivisia kulkuesteitä.    Lumi oli jatkanut sulamistaan autonraatojen ympäriltä. Otin kuvan autonromusta kirppisrakennuksen kulmalla. Toiselle puolelle tietä oli heitetty lava-auto, jonka tun...

Kävelin torstaina 25.3.2021 Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Linnuntietä Lampela on rautatieasemalta parin sadan metrin päässä, mutta alikulkutunnelia tai siltaa ei ole, joten on kierrettävä joko rautatieaseman länsi- tai itäpuolelta. Kävelin länteen päin Ratakatua pitkin. Käveltyäni useamman minuutin ylitin Ratakadun suojatietä pitkin Santamäen puolelle. Kun kävelin pyörätietä kohti liikennevaloja mietin, että tie vie yhä vain kauemmas Lampelasta. Ylitin Korkalovaarantien ja kävelin raiteet ylittävää siltaa kohti Eteläkeskusta. Katsoin kelloa ja totesin, että tätä tietä Lampelaan pääsee rautatieasemalta viidessätoista minuutissa. Saavuin Suosiolantien, Oijustien ja Suosiolankadun risteykseen. Ylitin Oijustien Suosiolankadun puolelle. Suosiolankatu kaartuu ja päättyy Aittatiehen. Käännyin oikealle. Mitä pidemmälle Aittatietä pääsin, en voinut olla pistämättä merkille, kuinka karmeassa kunnossa tie oli. Ehjää asfalttia ei juuri näkynyt enää tien pinnassa. Jalankulkijoille ...

Kävelin keskiviikkona 24.3.2021 Rovaniemen rautatieaseman pysäköintialueella tunnin. Puin ylleni sinisen haalarin, harmaan pipon ja aurinkolasit. Laitoin jalkoihini Sievin turvakengät ja nostin selkääni repun, jonka sisällä oli laatikko ja siinä langasta roikkuva tussi paperin yllä. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti, mutta meni välillä pilveen. Parkkipaikka oli loskainen. Loskan seassa oli runsaasti hiekoitussoraa. Vesi solisi ja lumikasassa sulava lumi kahisi tipahdelleessaan. Sembramäntyjen katveessa tuuli kylmästi. Asemaravintolan ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin, että ravintola on suljettu 15.3. alkaen koskien myös take away -myyntiä. Kävelin yhden ja kahden kieppeillä, tarkkaan ottaen aikavälillä 13.20–14.20. Pysäköintialue oli hiljainen. Kiersin pysäköintialuetta reunoja myöten. Kävelin rautatieaseman edestä – Ratakadun puolelta – itään, käännyin kohti kiskoja, jonka jälkeen taas itään ja siitä sitten vasempaan. Ja tämän jälkeen taas vasempaan kohti länttä ja pysäköintialueen p...