Kävely Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle ja takaisin

Kävelin torstaina 25.3.2021 Rovaniemen rautatieasemalta Lampelan alueelle. Linnuntietä Lampela on rautatieasemalta parin sadan metrin päässä, mutta alikulkutunnelia tai siltaa ei ole, joten on kierrettävä joko rautatieaseman länsi- tai itäpuolelta. Kävelin länteen päin Ratakatua pitkin. Käveltyäni useamman minuutin ylitin Ratakadun suojatietä pitkin Santamäen puolelle. Kun kävelin pyörätietä kohti liikennevaloja mietin, että tie vie yhä vain kauemmas Lampelasta. Ylitin Korkalovaarantien ja kävelin raiteet ylittävää siltaa kohti Eteläkeskusta. Katsoin kelloa ja totesin, että tätä tietä Lampelaan pääsee rautatieasemalta viidessätoista minuutissa.

Saavuin Suosiolantien, Oijustien ja Suosiolankadun risteykseen. Ylitin Oijustien Suosiolankadun puolelle. Suosiolankatu kaartuu ja päättyy Aittatiehen. Käännyin oikealle. Mitä pidemmälle Aittatietä pääsin, en voinut olla pistämättä merkille, kuinka karmeassa kunnossa tie oli. Ehjää asfalttia ei juuri näkynyt enää tien pinnassa. Jalankulkijoille ei ole tilaa. Autojen on ajettava mutkitellen, väisteltävä kuoppia. Katselin maali, ovi-, ikkuna- ja puulevymyymälöitä ja näyssä oli jotakin nostalgisen lohdutonta. 

 

Oikaisin Metro-Tukun pihan poikki Varastotielle. Niin ikään kelirikkoiselle ja kunnostamattomalle tienpätkälle. Pysähdyin Varastotien Kirppiksen kohdalla kuvaamaan likaisesta lumesta esiin pilkahtelevia autonraatoja, joita lojui molemmin puolen tietä. Kuvasin myös auringonpaisteen, tuulen ja sateen harmaannuttaman työmaaparakin, jonka ikkunaa vasten kulahtanut puulava nojasi toisen mokoman päällä. Lavan pohjaristikko muistutti ikkunapuita. Harmaantuneet materiaalit sopivat harmonisesti samaan hylättyyn maailmaan.

 

Jätettyäni parakin käännyin Lampelankadulle ja näin tuhopoltetun tavara-aseman. Kävelin aseman pihalle, vaikka teräsaitoihin kiinnitetyissä kylteissä luki ”Työmaa-alue. Pääsy kielletty.” Katselin hetken toisen kerroksen mustuneita kattorakenteita tyhjien ikkuna-aukkojen läpi. Otin muutaman kuvan hallin pihalta. Yhteen kuvaan tallentui rakennustelinekasoja. Pihalla oli rauhallista. En nähnyt rakennusmiehiä eikä ohitseni kiitänyt ajoneuvoja.

 

Tavara-asemalta kävelin Minimanin ja Mehiläisen rakennustyömaan ohi kohti itää, yli liikenneympyrän, kunnes käännyin nelostien suuntaiselle pyörätielle. Kävelin kohti pohjoista hetken. Sitten etenin vettä solisevaan alikulkutunneliin. Lounasravintola Turkoosin pakettiauto oli pysäköitynä ravintolan eteen. Ohitin Postitalon, jonka varjossa kävelytie oli yhä jäinen. Auran metallinen kauha oli raapinut asfalttia ja kivetyksiä. Erotin harmaasta ruosteenruskeita sävyjä.

 

Näin rautatieasemalla yhden ihmisen.