Roskakävelyraportti

Päätin joskus vuoden 2023 joulukuussa, että kävelen joka päivä vähintään tunnin. Tallensin kuukauden ajan kävelyjäni piirustuslaatikolla, jota kannoin repussani. Laatikon pohjalla oli paperi, jolle langasta roikkuva lyijykynä tallensi liikkumisen tuottamia jälkiä.

Jossakin vaiheessa kävelyjäni mieleeni välähti idea, josko alkaisin kerätä roskia ja jättäisin piirustuslaatikon kantamisen sikseen. 

Vuoden 2024 ensimmäinen aamu oli kylmä, pakkasta oli -26 astetta. Oli tavanomaisen pimeää. Kävellessä tuli kuitenkin lämmin kun olin pukeutunut sään mukaan ja pimeyskin oli suhteellista, koska katuvalot valaisivat uneliasta pikkukaupunkia. 

 

Kun olin kävellyt melkein tunnin, näin Väylätiellä Toyotan pölykapselin. Joku oli laittanut sen nojaamaan liikennemerkin tolppaa vasten lumihangen päälle. Poimin pölykapselin mukaani, ja kannoin sen taloyhtiön kuivaushuoneelle ja kuvasin sen valkoista seinää vasten. Avasin uuden instagram-tilin (lampela_walking) ja julkaisin kuvan pölykapselista tilillä. Raportoin löytöpaikan koordinaatteineen, lämpötilan ja löytöajan.

 

Kävelin myös seuraavana aamuna, joka oli yhtä kylmä ja pimeä. Ja sitä seuraavana, ja niin edelleen.

 

Poimin tammikuun kahdentenatoista päivänä vähän ennen aamuyhdeksää halkeilleen Fordin pölykapselin Vierustieltä läheltä Vintikkiä. Pakkasta oli -17 astetta. Julkaisin esinekuvan lisäksi myös karttakuvan. Merkitsin löytöpaikan googlen karttakuvaan ja otin siitä ruutukaappauksen. 

 

Kaksi viikkoa myöhemmin löysin kovaan ja korkeaan lumipenkkaan tökätyn umpijäisen purjosipulin niin ikään Vierustieltä, Aittatien alikulun ja Viirinkankaantien risteyksen väliseltä pyörätieltä. Pakkasta oli sinä aamuna -19 astetta. Otin kuvan purjosta sen löytöpaikalla. Käytin tällä kertaa myös iPhonen toimintoa, joka esittää kuvan kartalla, eli näyttää tarkalleen sen sijainnin, jossa kuva on otettu. Otin ruutukaappauksen karttakuvasta ja julkaisin nyt siis kolme kuvaa: valkoista taustaa vasten otetun ”studiokuvan”, kuvan löydetyn esineen tai asian löytöpaikalta ja karttakuvan.  

 

Vajaassa kuukaudessa päädyin toisin sanoen esitystapaan, jota sitten käytin vuoden 2024 loppuun saakka. Roskakävelyjen konsepti muotoutui siis kävellessä.

 

Kävelyn konsepti vaikutti päivittäiseen rutiiniin. Ja vastaavasti konsepti ja rutiini vaikuttivat yhdessä siihen, kuinka tarkkailin ympäristöä kävelyilläni. Kävelin pääasiassa minulle entuudestaan tutuilla alueilla kotikaupungissani Rovaniemellä aamun varhaisina tunteina, mutta kävelin myös muilla paikkakunnilla. Koska olin päättänyt kävellä joka päivä, kävelin toisin sanoen aina siellä missä olin. Kävelin vuoden aikana Rovaniemen lisäksi Koivussa, Pietarsaaressa, Vaasassa, Helsingissä, Osakassa ja Kobessa. Kävelin eniten Viirinkankaalla, Rantavitikalla ja Lampelan alueella yksinkertaisesti siksi, että asun Rantavitikalla ja kävelin pääsääntöisesti kotoani työhuoneelle, joka sijaitsee Rovaniemen rautatieasemalla, ja takaisin. Kävelin myös Rovaniemen keskustassa, Etelärinteellä, Santamäessä, Tapiolassa, Teollisuuskylässä, Alakorkalossa ja Ounasvaaralla. Osakassa kävelin eniten Yodojoen pohjoispuolella, Juson, Shinkitanon, Tsukamoton ja Jusohigashin alueilla.

 

Roskia bongaava havainnointitapa johti eräänlaiseen fenomenologiseen valppauteen. Otin vastaan maailmaa – eli kaupunkitilaa – siten kuin se minulle kunakin päivänä roskineen tai puhdistettuine katuineen ilmeni. Skannasin teitä, maastoja, pihoja, pysäköintialueita, epäpaikkoja, jättömaita ja tien pientareita katseellani. Koska en halunnut poimia joka päivä samanlaista roskaa, aloin tehdä valintoja. Roskat johdattivat minua. Annoin tietyllä tavalla osan toimijuudesta roskille. Ne vaikuttivat reitteihin ja valintoihini.

 

Myös sää ja vuodenaika vaikuttivat siihen miltä käveleminen tuntui ja siihen mitä havainnoin. Talvella lumi peitti suurimman osan roskista ja keväällä kun lumet sulivat, valtavat roskamäärät paljastuivat. Lämpötilan vaihtelu talvella tuotti myös omanlaistaan estetiikkaa. Äkillinen lämpö sulatti lunta ja uudet pakkaset taas jäädyttivät uudelleen mustaksi muuttunutta tienvarsien kuraa ja loskaa. Kylmintä oli tammikuussa Rovaniemellä (-32) ja lämpimintä lokakuussa Osakassa (25). 

 

Saatoin lisäksi tarkkailla kuinka myös ei-inhimilliset toimijat osallistuivat roskien liikuttamiseen ja muokkaamiseen. Etanat kiinnittyivät pahveihin ja kertakäyttökuppeihin, varikset nokkivat muovi- ja paperipakkauksia, aamukaste, sadevesi, sulava lumi ja auringonpaiste pehmittivät pahveja ja liuottivat värejä pahvi-, muovi- ja paperiroskista. 

 

Kannoin roskat tunnollisesti työhuoneelleni. Kokosin ne yhteen nurkkaan. Haju oli maltillinen. Kasvavaa läjää oli kiehtova havainnoida.

 

Noin neljän kuukauden kävelemisen ja keräämisen jälkeen päätin kierrättää roskat, koska työtilani on liian pieni roskien varastoimiseen. Vein metallit metallijätteeseen, muovit muovijätteeseen ja niin edelleen. Pidin joitakin löytöjä kuitenkin itselläni, sillä joukossa oli myös käyttökelpoisia tavaroita, esimerkiksi Starbucksin termospullo, jonka löysin huhtikuun kahdentenakymmenentenä päivänä maailman pohjoisimman McDonalds’in viereiseltä jättömaalta Lampelan alueelta klo 8:05. Säästin myös joitakin pahveja, take away -kuppeja ja sisäpinnoiltaan alumiinipinnoitettuja mehupurkkeja kollaasitöitäni varten.

 

Minkälaisia roskia sitten vuoden aikana näin? 

 

Yleisimpiä roskia olivat tupakannatsat, tupakka-askit, purukumit, nuuskatyynyt, nuuskapurkit, juomatölkit, pullot, suklaapatukoiden ja keksipakettien käärepaperit, pakkaukset ja muovit ja huoltamoiden ja pikaruokaketjujen kertakäyttökupit ja -pakkaukset. Rovaniemellä ylivoimaisesti yleisin kertakäyttöpakkausjäte on peräisin McDonaldsilta. Toiseksi yleisintä jätettä ovat Hesburgerin siniset virvoitusjuomakupit ja muut pakkaukset. Burger King- ja Scan Burger-jätettäkin näkyy. Paljon myös pudonneita käsineitä.

 

Erikoisimpia roskia, joita löysin olivat kielispaatteli, leivänpaahdin, termospullo, villalankakerä, imurin suutin ja varsiosa, palloantenni, neljä Tikkurilan värikorttia, keinuhevonen ja purjosipuli.

 

Joulukuussa koin, että roskien poimiminen oli täysin rutinoitua. Konseptini ei nostattanut mielessäni enää mainitsemisen arvoista innostusta. Roskan poimiminen, sen kuvaaminen ja siitä raportointi instagram-tilille ei tuntunut miltään. Toiminnastani oli tullut kirjaimellisesti jokapäiväistä eli arkista. Se oli myös tavoitteeni. Vuoden se vei.

 

Kävelyprojekti numeroina

 

Kävellyt kilometrit: 2477 km.

Kävellyt tunnit: 457 tuntia ja kahdeksan minuuttia.

Raha tölkeistä ja pulloista: 138,85 €

Löydetty raha: 19,05 €.