Kävelyblogi

Päätin joskus vuoden 2023 joulukuussa, että kävelen joka päivä vähintään tunnin. Tallensin kuukauden ajan kävelyjäni piirustuslaatikolla, jota kannoin repussani. Laatikon pohjalla oli paperi, jolle langasta roikkuva lyijykynä tallensi liikkumisen tuottamia jälkiä. Jossakin vaiheessa kävelyjäni mieleeni välähti idea, josko alkaisin kerätä roskia ja jättäisin piirustuslaatikon kantamisen sikseen.   Vuoden 2024 ensimmäinen aamu oli kylmä, pakkasta oli -26 astetta. Oli tavanomaisen pimeää. Kävellessä tuli kuitenkin lämmin kun olin pukeutunut sään mukaan ja pimeyskin oli suhteellista, koska katuvalot valaisivat uneliasta pikkukaupunkia.     Kun olin kävellyt melkein tunnin, näin Väylätiellä Toyotan pölykapselin. Joku oli laittanut sen nojaamaan liikennemerkin tolppaa vasten lumihangen päälle. Poimin pölykapselin mukaani, ja kannoin sen taloyhtiön kuivaushuoneelle ja kuvasin sen valkoista seinää vasten. Avasin uuden instagram-tilin (lampela_walking) ja julkaisin kuvan pölykapse...

Lähdin kävelemään siinä puoli kymmenen pintaan. Vein ensin roskat. Kävelin rautatieaseman pysäköintialueen halki roskikselle, joka sijaitsee autojen lastauslaiturin vieressä.  Rautatieasema oli hiljainen. Raiteilla ei ollut yhtään vaunua eikä asemalla näkynyt ainuttakaan ihmistä. Ylitin raiteet ripeästi. Kävelin Mehiläisen takaa raiteita pitkin tavara-aseman taakse. Tavara-aseman taka-alue oli täynnä lunta. Yöpakkasesta johtuen hanki kantoi ja saatoin kiivetä lumivallin yli tavara-aseman takaosan lastauslaiturille. Lunta meni kenkiin onneksi vain vähän. Nojasin graffitien peittämään seinään ja pudistelin lumia sukista ja kengistä.   Lähdin ensimmäistä kertaa tälle keväälle liikkeelle lenkkikengillä, koska tiet ovat jo pääosin sulia. Askeleeni veivät kuitenkin lumivalleille. Kävelin tavara-aseman edustalle rakennuksen reunustoja pitkin. Jatkoin Aittatien päätyyn, jossa otin kuvia hylätystä Citroenista. Auton päällä vielä viikko sitten komeillut patjamainen lumimuodostuma oli su...

Lähdin kävelemään puoli kymmeneltä. Kiertelin ja kaartelin rautatieaseman pysäköintialueella. En osannut päättää mihin suuntaan lähtisin. Annoin jalkojeni päättää. Ne veivät kohti postitaloa. Eilen sulanut sohjo oli umpijäässä. Rautatieaseman pysäköintialue ja pyörätiet olivat melko vaikeita kävellä. Välillä oli jäisiä muhkuroita ja välillä aivan peilipintaista jäätä.   Varastotiellä tuli kuuma. Riisuin verkkatakin kävelyhaalarin alta Lampelankadun risteyksessä. Sitten kävelin Aittatien päätyyn. Otin kuvia hylätystä Citroenista. Kävelin Prismalle vievän sillan alle. Havaitsin moottorikelkkauran. Se meni korkean lumivallin yli. Kävelin uraa pitkin läheiselle pyörätielle saakka. Jatkoin Suosiolantietä aina Lampelankadulle saakka. Ohitin tyhjennetyn Kodin Terran, jonka pihalla oli kuorma-auto, pakettiauto ja henkilöauto. Käännyin vasemmalle. Ohitin Prisman. Käännyin liikennevaloista vasemmalle Oijustielle.   Kävelyn aikana mietiskelin Lauri Anttilan näkemystä kävelemisestä veisto...

Lähdin aamulla viisi yli yhdeksän kävelemään rautatieaseman pihoja pitkin kohti veturitalleja. Kun olin ylittänyt Prismalle vievän sillan käännyin oikealle Suosiolankujalle vievälle pyörätien pätkälle. Poukamassa vallitsi outo rauha ja tyyneys. Autojen melu ei kuulunut eikä tuuli tuntunut. Pyörätie oli aurattu varhain aamulla, mutta aurattu pinta oli peittynyt uuteen lumeen. Käännyin Suosiolankujalta vasemmalle Suosiolankadulle. Ylitin Oijustien ja kävelin Aittatien risteykseen ja siitä vasemmalle Aittatien päätyyn. (Aittatie jatkuu Suosiolankadun risteyksestä suoraan Suosiolankatuna ja sen jälkeen nimeämättömänä hiekkatienä.) Otin pari valokuvaa lumikasasta, jonka alla on hylätty Citroen Xsara. Juna huristeli raiteilla kohti Muurolaa. Käveleminen alkoi kuitenkin tuntua tukalalta heti alkumatkasta. Olin pukenut liikaa vaatteita ylleni. Myös aurinko häikäisi. Ennen yhdeksää pyrytti niin sankasti, että oletin pärjääväni ilman aurinkolaseja.  Mietin missä vähentäisin vaatteita. Ajatte...

Lähdin kävelemään ennen aamukymmentä junaradan viertä pitkin kohti Mäntyvaaraa. Kuuntelin kävellessäni lumen narskumista kenkieni alla. Vanha dieselveturi oli käynnissä lähellä veturitalleja. En nähnyt istuiko kuljettaja veturissa. Veturin moottorin ääni oli voimakas. Tukkilanssilla lastattiin puita. Männyn pihka tuoksui kireässä pakkasilmassa. Ylitin radan Prismalle vievän sillan alta. Katselin Aittatien päädyssä matalan rakennuksen ikkunoita. Yhdessä ikkunoista on edelleen Kaamos Kahvipaahtimon teippaukset. Paahtimo ei ole toiminut rakennuksessa vuosiin ja yrittäjä on sittemmin lopettanut toimintansa. Toisessa ikkunassa on jo haalistunut mustalla tussilla kirjoitettu ilmoitus, jonka mukaan autotalli olisi vuokrattavana. Käännyin Aittatieltä vasemmalle Lampelankadulle ja Lampelankadulta oikealle Varastotielle. Tutkailin hetken aikaa lumen peittämiä autonromuja. Sitten kävelin Minimanille vievää lastaustietä pitkin Varastotien kirppiksen taakse. Bongasin kirppiksen takaseinustalta Scot...

Lähdin kävelemään ennen yhdeksää rautatieaseman työhuoneeltani kohti VR:n terminaalialueella sijaitsevaa tukkilanssia, jonne on varastoitu seitsemän eduskuntatalon verran puuta. Kävelin hylättyjen puutalojen ohitse radan vartta pitkin. Katselin hetken veturitalleja. Yksityisalueesta ja kameravalvonnasta viestivät kyltit olivat edelleen paikoillaan, mutta mitään muutoksia tai kunnostustöitä en havainnut. (Havaitsin kyltit talleilla ensimmäisen kerran viime kesänä.) Lansseilla minua odotti miellyttävä sahatun puun ja männynpihkan tuoksu. Kävelin mukavassa tuoksussa ja keväisessä viileydessä täydellisessä yksinäisyydessä. Alueella liikkuminen on kielletty, mutta rautatieaseman suunnasta väylä terminaalille on auki. Lastaajatkaan eivät olleet paikalla. Oikealla puolellani oli silmänkantamattomiin jatkuva seitsemän metriä korkea mäntytukeista koostuva seinä. Vasemmalla puolellani kulkivat ratakiskot ja niiden vieressä oli koivutukkiseinämä. Tosin kaikki puut eivät olleet tukkeja, korkeintaa...

Lähdin kävelemään keskiviikkoaamuna Rovaniemen rautatieasemalta lännen suuntaan. Kolme viikkoa sitten havaitsemani ostoskärry oli yhä niillä sijoillaan.  Laskin kävellessäni, että Ratakadun varrella on kaikkiaan yhdeksän VR:n käytössä ollutta, nyt täysin hylättyä ja vartioimatonta rakennusta. Yksi näistä on sauna, jonka ovi on avoinna. Kolme asuinrakennusta vastaa kooltaan suuria maalaistaloja. Yksi niistä toimi aikoinaan väliaikaisena rautatieasemana ja sittemmin asemapäällikön talona. Rakennukset on rakennettu 1940-50-lukujen aikana. Yhden varastorakennuksen seinustalle on koottu kaapelikeloja ja erilaista jätettä. Koivut, männyt ja pihlajat kasvavat jätteiden läpi. Kurkottavat kohti taivasta. Havaitsin rojun joukosta vanhan Hitachin imurin. Kävelin Oijustien siltaa pitkin kohti Prismaa ja käännyin Suosiolankadulle. Suosiolankadulta käännyin taas oikealle Aittatielle. Ihailin kuplahallin betoniperustuksessa kasvavia muhkeita sammalia.  Lampelankadun varteen istutetuista nelj...

Kävelin perjantaiaamuna rautatieasemalta Lampelan alueelle. Kuljin postitalon suuntaan. Ennen alikulkutunnelia erotin ilmasta sahatun puun tuoksua. En kuitenkaan kyennyt keksimään mistä tuoksu leijaili nenääni. Pian tuoksu vaihtui teollisten pesuaineiden ja jäteöljyjen hajuiksi Minimanin ja Varastotien tienoilla.    Minimanin pysäköintialueen asfalttipinta oli puhdistettu hiekoitussorasta.   Katselin hetken aikaa Varastotien harmaantunutta työmaaparakkia ja romuläjiä sen liepeillä. Väkevä homeen haju tulvahti sieraimiini.    Varis tepasteli koko jättömaan peittävän vesilammikon reunalla.   Kirppiksen kohdalla huomasin, että edellisellä kävelykerralla paikantamani lavapösö oli viety pois. Tilalla oli imuri.     Käännyin Varastotieltä Vierustielle ja jatkoin kohti Teollisuuskylää. Kävelin toisin sanoen Lampelan alueen eteläreunaa pitkin Prisman risteykseen saakka. Sitten kuljin Oijustietä pitkin aina Ratakadulle saakka.     Tuuli kuljetti ...

Kävelin keskiviikkona 24.3.2021 Rovaniemen rautatieaseman pysäköintialueella tunnin. Puin ylleni sinisen haalarin, harmaan pipon ja aurinkolasit. Laitoin jalkoihini Sievin turvakengät ja nostin selkääni repun, jonka sisällä oli laatikko ja siinä langasta roikkuva tussi paperin yllä. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti, mutta meni välillä pilveen. Parkkipaikka oli loskainen. Loskan seassa oli runsaasti hiekoitussoraa. Vesi solisi ja lumikasassa sulava lumi kahisi tipahdelleessaan. Sembramäntyjen katveessa tuuli kylmästi. Asemaravintolan ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin, että ravintola on suljettu 15.3. alkaen koskien myös take away -myyntiä. Kävelin yhden ja kahden kieppeillä, tarkkaan ottaen aikavälillä 13.20–14.20. Pysäköintialue oli hiljainen. Kiersin pysäköintialuetta reunoja myöten. Kävelin rautatieaseman edestä – Ratakadun puolelta – itään, käännyin kohti kiskoja, jonka jälkeen taas itään ja siitä sitten vasempaan. Ja tämän jälkeen taas vasempaan kohti länttä ja pysäköintialueen p...