Kävelyblogi

Lähdin kävelemään ennen aamukymmentä junaradan viertä pitkin kohti Mäntyvaaraa. Kuuntelin kävellessäni lumen narskumista kenkieni alla. Vanha dieselveturi oli käynnissä lähellä veturitalleja. En nähnyt istuiko kuljettaja veturissa. Veturin moottorin ääni oli voimakas. Tukkilanssilla lastattiin puita. Männyn pihka tuoksui kireässä pakkasilmassa. Ylitin radan Prismalle vievän sillan alta. Katselin Aittatien päädyssä matalan rakennuksen ikkunoita. Yhdessä ikkunoista on edelleen Kaamos Kahvipaahtimon teippaukset. Paahtimo ei ole toiminut rakennuksessa vuosiin ja yrittäjä on sittemmin lopettanut toimintansa. Toisessa ikkunassa on jo haalistunut mustalla tussilla kirjoitettu ilmoitus, jonka mukaan autotalli olisi vuokrattavana. Käännyin Aittatieltä vasemmalle Lampelankadulle ja Lampelankadulta oikealle Varastotielle. Tutkailin hetken aikaa lumen peittämiä autonromuja. Sitten kävelin Minimanille vievää lastaustietä pitkin Varastotien kirppiksen taakse. Bongasin kirppiksen takaseinustalta Scot...

Lähdin kävelemään ennen yhdeksää rautatieaseman työhuoneeltani kohti VR:n terminaalialueella sijaitsevaa tukkilanssia, jonne on varastoitu seitsemän eduskuntatalon verran puuta. Kävelin hylättyjen puutalojen ohitse radan vartta pitkin. Katselin hetken veturitalleja. Yksityisalueesta ja kameravalvonnasta viestivät kyltit olivat edelleen paikoillaan, mutta mitään muutoksia tai kunnostustöitä en havainnut. (Havaitsin kyltit talleilla ensimmäisen kerran viime kesänä.) Lansseilla minua odotti miellyttävä sahatun puun ja männynpihkan tuoksu. Kävelin mukavassa tuoksussa ja keväisessä viileydessä täydellisessä yksinäisyydessä. Alueella liikkuminen on kielletty, mutta rautatieaseman suunnasta väylä terminaalille on auki. Lastaajatkaan eivät olleet paikalla. Oikealla puolellani oli silmänkantamattomiin jatkuva seitsemän metriä korkea mäntytukeista koostuva seinä. Vasemmalla puolellani kulkivat ratakiskot ja niiden vieressä oli koivutukkiseinämä. Tosin kaikki puut eivät olleet tukkeja, korkeintaa...